Leikkauksesta ikuisuus

Ajallisesti leikkauksesta on kulunut joitain kuukausia, mutta elämäntilannetta katsoen siitä on ainakin sukupolvi... Aloitin blogin kirjottamista sen takia että voisi loputonta projektia seuraten nähdä edes jotain edistystä, että kirjoituksista voisi huomata kehityksen mikroaskelia. Toisin kävi.

Helmikuussa, nelisen kuukautta leikkauksen jälkeen, E oli kouluvoimistelussa mukana kuten muutkin sillä rajoituksella ettei hän hyppinyt tai juossut kovalla alustalla. Ontumista ei huomattu enää, sen tilalle oli tullut haavasta johtuvaa kutinaa. Fysioterapiaa saimme kerran pyytämällä viikottain, toukokuusta lähtien joka toinen viikko. Terapia oli lähinnä liikkuvuuden ja lihaksien vertaliemista terveeseen jalkaan ja harjotusten kertaaminen. E liikkui päivisin niin paljon että terapiasta saadut ohjeistukset jäivät tekemättä ajanpuutteen vuoksi. Parempi näin, jos lapsi ei saa normaalia liikuntaa, ovat harjoitukset erittäin tärkeät. Terapia alkoi allasterapialla joka oli E:lle paras mahdollinen alku, itsekin olin polskuttelemassa. Seurasi voimistelusalissa eri harjotuksia, juoksumattoa ja kiipeilyäkin.

Kesää odotellessa terveen jalan ulkorotaatio oli vain 5 astetta leikattua parempi, niinpä jäimme odottelemaan leikkausta roinan poistoa varten. 12.6 poistettiin tukirauta, ja seuraavana päivänä hän pääsi kotiin ja halusi heti ulos. Pari tuntia hän oli ulkona, veljekset kävelivät useita kilometrejä ja tiesin että en tarvinnut kantaa huolta tuosta sen enempää.

Kuukautta myöhemmin lähdimme risteilylle Tukholmaan, pojat olivat neljä kertaa lentäneet, Thaimaahan, Kanarialle, Tukholmaan, Legolandiin ja Kööpenhaminaan, mutta ristely oli kokematta. Tukholmaan tultuamme, kävelimme ensimäisen päivän aikana yli kymmenen kilometriä. Vanhaa kaupunkia kierrettiin puolitoista tuntia, junalla Södertäljeen, siellä kävelimme "Heureekassa" kuusi tuntia, tulimme hotellille ja vielä kahdeksan maissa jatkoimme patikontia... Ei minun pyynnöstä... ;-) Seuraava päivä oli edellisen kaltainen eikä kukaan meistä valittanut kävelemisen vaivasta...

Kyyneleitä valui tusinan verran ainoastaan silloin kuin haavasta poistettiin niitit/tikit joten kaiken kaikkiaan haitta leikkauksesta painottui itseeni. Näin sysimustat komplikaatiot ja pitkän palautumisen jonka aikana kaverit kaikkosivat, mutta turhaan. Välipakka ja Merikanto ylittivät odotukseni ja voin ehdottomasti suositella heitä leikkausta empiville. Vaasan Keskussairaala ovat myös tässä tapauksessa (kuten myös TAYS) hoitanut lastani yli odotukseni-kiitokset myös heille.

Mailista löytynee vastuksia kysymyksiin jos sinulla niitä on, peter.ahlroos@gmail.com

Kuukausi sitten

On jäänyt blogi kirjoittaminen vähemmälle mutta kuukausi sitten oli tilanne kokonaan toinen:

Rullatuolin ja keppien varassa kävelimme, rappusissa kantaminen rupesi pikkuhiljaa kyllästyttämään, kuten myös lounastauon aikaistaminen koulupäivän päätökseen.

Saavuimme Tampereelle, väsyneinä ja kahvin puutteesta jonkulaisessa horroksessa. Röntgeniin pääsimme viiden minuutin sisällä, Jarmoa jouduimme odottelemaan yhtä lyhyen ajan.

Kuvat näyttivät hyviltä, luusto oli kasvanut odotetusti ja käsketysti E jätti kepit tuolille ja otti ekat askeleet. Tyylipisteitä ei toki herunut, mutta linnunpoikasmallista on hyvä lähteä parantamaan. Kävelytyyli oli ennen leikkausta ollut tasapainon pitämistä käsiä ja lantiota hyväksikäyttäen, nyt vielä voimakkaamin. Tyytyväisin mielin kiitimme Jarmoa, jätimme lainakepit ja -tuolin polille ja taksilla keskustaan syömään pizzaa...

Allasterapiaa Jarmo puolsi ja olemme Vaasassa käyneet kuutisen kertaa, ja jatkosta päätetään ensi kontrollin yhteydessä. Merikanto on konsultoimassa joten pääsemme hänen luo täällä Vaasassa. Olen itse puhunut fysioterapian tarpeesta ja saanut sen mustaa valkoisella kerran, ja suullisesti kolme kertaa, että koko kevään aikana fysio on tarpeen.

Säästäminen on luultavasti helpointa karsimalla ostopalveluja josta saisimme tarpeemme täytettyä. Sen takia on "kuulema" fysiolle ei kovinkaan paljon tarvetta, vaikka on pidetty yhteyttä Tampereelle. Siis sinne mistä olen itse saanut vahvistettua että koko kevään ajaksi, alussa jopa useammin kuin kerran viikossa, myöhemmin harvennee käynnit.

Tiedä häntä mitä kautta kaikki tieto kulkee, mutta itse olen tavallaan Perthes-projektin koordinaattori jolla on velvollisuus hankkia kaikki mahdolliset tiedot ja valvoa hoitoa alusta loppuun. Kiellettyjä liikkeitä olisi tullut tehtyä jos Vaasan fysioterapeutti olisi luottanut saamaansa väärin tietoihin Tampereen fysioterapeutilta joka oli unohtanut että tukirauta oli uutta mallia. Tiesin kieltää mikä-sen-liikkeen-latinalainen-nimi-nyt-onkaan mutta luultavasti ei vaurioita olisi tullut kuitenkaan koska paraneminen on ollut niin nopeaa.

Tänään E kävelee rappusia paljon paremmin kuin aikaisemmin syksyllä ennen leikkausta, pientä nykimistä tasapainon pitämisessä esiintyy mutta en millään usko sen olevan pysyvää. Ainoa huoleni on saada kävely semmoiseksi että nivel muotoutuu mahdollisimman pyöreäksi jotta tulevaisuudessa moiset vaivat olisivat erittäin kaukana.

Kontrollin jälkeen palaan taas kirjoittelemaan...