perjantai 17. lokakuuta 2008

Leikkauksesta ikuisuus


Ajallisesti leikkauksesta on kulunut joitain kuukausia, mutta elämäntilannetta katsoen siitä on ainakin sukupolvi... Aloitin blogin kirjottamista sen takia että voisi loputonta projektia seuraten nähdä edes jotain edistystä, että kirjoituksista voisi huomata kehityksen mikroaskelia. Toisin kävi.

Helmikuussa, nelisen kuukautta leikkauksen jälkeen, E oli kouluvoimistelussa mukana kuten muutkin sillä rajoituksella ettei hän hyppinyt tai juossut kovalla alustalla. Ontumista ei huomattu enää, sen tilalle oli tullut haavasta johtuvaa kutinaa. Fysioterapiaa saimme kerran pyytämällä viikottain, toukokuusta lähtien joka toinen viikko. Terapia oli lähinnä liikkuvuuden ja lihaksien vertaliemista terveeseen jalkaan ja harjotusten kertaaminen. E liikkui päivisin niin paljon että terapiasta saadut ohjeistukset jäivät tekemättä ajanpuutteen vuoksi. Parempi näin, jos lapsi ei saa normaalia liikuntaa, ovat harjoitukset erittäin tärkeät. Terapia alkoi allasterapialla joka oli E:lle paras mahdollinen alku, itsekin olin polskuttelemassa. Seurasi voimistelusalissa eri harjotuksia, juoksumattoa ja kiipeilyäkin.

Kesää odotellessa terveen jalan ulkorotaatio oli vain 5 astetta leikattua parempi, niinpä jäimme odottelemaan leikkausta roinan poistoa varten. 12.6 poistettiin tukirauta, ja seuraavana päivänä hän pääsi kotiin ja halusi heti ulos. Pari tuntia hän oli ulkona, veljekset kävelivät useita kilometrejä ja tiesin että en tarvinnut kantaa huolta tuosta sen enempää.

Kuukautta myöhemmin lähdimme risteilylle Tukholmaan, pojat olivat neljä kertaa lentäneet, Thaimaahan, Kanarialle, Tukholmaan, Legolandiin ja Kööpenhaminaan, mutta ristely oli kokematta. Tukholmaan tultuamme, kävelimme ensimäisen päivän aikana yli kymmenen kilometriä. Vanhaa kaupunkia kierrettiin puolitoista tuntia, junalla Södertäljeen, siellä kävelimme "Heureekassa" kuusi tuntia, tulimme hotellille ja vielä kahdeksan maissa jatkoimme patikontia... Ei minun pyynnöstä... ;-) Seuraava päivä oli edellisen kaltainen eikä kukaan meistä valittanut kävelemisen vaivasta...

Kyyneleitä valui tusinan verran ainoastaan silloin kuin haavasta poistettiin niitit/tikit joten kaiken kaikkiaan haitta leikkauksesta painottui itseeni. Näin sysimustat komplikaatiot ja pitkän palautumisen jonka aikana kaverit kaikkosivat, mutta turhaan. Välipakka ja Merikanto ylittivät odotukseni ja voin ehdottomasti suositella heitä leikkausta empiville. Vaasan Keskussairaala ovat myös tässä tapauksessa (kuten myös TAYS) hoitanut lastani yli odotukseni-kiitokset myös heille.

Mailista löytynee vastuksia kysymyksiin jos sinulla niitä on, peter.ahlroos@gmail.com