Kuuden viikon kontrolli

Kuuden tunnin kuluttua soi herätyskello, menossa Tampereelle kuvaukseen. Pyörtuolin käyttö on vähentynyt, kävimme Citarilla keppien varassa ja käsivarsia hieman puudutti. Hän on itsekin kyllästynyt istumiseen mutta koulussa tuoli toimii osin turvakehikkona. Hieno tuoli jää tältä reissulta Tampereelle, sen uuden hienon tilalle saimme täältä Vaasasta vanhan raadon, toivottavasti saamme jättää sen pian nurkkaan pölyyntymään.

Työntekoani nämä viikot eivät ole haitanneet vaikka jokainen päivä on tuntunut kiiruhtamiselta. Onneksi olen pystynyt vaikuttamaan tapaamisiini sen verran että lounastaukoni ovat alkaneet samaan aikaan kuin E:n koulupäivät ovat päättyneet. Työpaikka, koti ja koulu sijaitsevat kilometrin säteellä eikä kukaan ole välttämättä edes huomannut hakevani ketään. Eikä rappusissa kantaminen ole muokanut kehoani ollenkaan, valitettavasti... ;-)


E odottaa pääsevänsä uimahalliin mahdollisimman nopeasti, toivotaan että pienen maitohirmun luusto on ennätysvauhdilla lujittunut ja saamme luvan tehdä kaikkea muuta kuin korkeushyppyä ilman patjaa...