Kannattaako?

Luotan sairaanhoidon asiantuntijuuteen, mutta koskien tätä tautia epäilykseni heräsi. Halusin varmistua siitä että mahdollinen leikkaus olisi tarpeen, että pitkä ja vaivalloinen paraantumisjakso olisi sen arvoinen. Nettiä selailemalla näin mitä hirvittävimpiä kuvia rautakiskoista, kipsistä ja särkylääkkeiden riippuvuudesta. Tätä kirjoitellessa voin todeta että pelkoni oli turhaan, monelle viisaudenhammas tuottaa enemmän kipua.

Willy Serlo oli Oulusta käyvä kirurgi, häneltä kysyin leikkausen hyödyistä ja haitoista ja vastasi että: joissain maissa leikataan jokainen potilas, joissain maissa ei leikata ollenkaan, ja joissain tapauskohtaisesti. Vaiva ei varmuudella parane, mutta myöhemmässä iässä voi välttyä vaikeilta proteesileikkauksilta.

Pitää varmaan paikkansa, mutta lastaan leikkauspöydälle laittava vanhempi tahtoisi varmaan jotain pätevämpää vastausta. Vanhemmalla kun ei voi toimia kuin tunnepohjalta, ja järkisyiden puuttuminen tekee päätöksestä yhä vaikeamman.

Perthes-yhdistyksen kautta sain yhteyden moneen vanhempaan, ja heidän avulla pystyin rauhallisin mielin edetä, pyysin lähetteen Välipakalle joka sitten suoritti leikkauksen. Häneltä sain toisenlaisen luokittelun:

1. Kolmasosa tautia sairastavat parantuvat itsestään tai fysioterapian avulla. Heillä ei ole hätää eikä myöhemmässä iässä välttämättä edes muista koskaan sairastaneen tautia.
2. Kolmasosa päätyy ennenpitkää proteesiin, tehtin leikkaus ennemin tai myöhemmin. Leikkauksella ei välttämättä paranneta, vaan hidastetaan taudin etenemistä.
3. Lopuilla, kuten meidän tapauksessa, leikkauksella voidaan välttää kokonaan vaivat myöhemmässä iässä, tai ainakin minimoida mahdolliset laajat ja toistuvat proteesileikkaukset. Taudille ominainen ontuminen ei saada poistettua mutta ehkä vähenemään.
   

Leikkauksen vaikutus vähenee seitsemän ikävuoden jälkeen ja saimmekin ajan parin kuukauden sisällä. Ihan sopivasti ennen työtaistelua...