Leikkauspäivä

Heti aamusta alkoivat valmistelut, rauhoittava piikki ensin, vähän suuta kostuttavaa ja sitten menoksi. E ei kovin surkeaa naamaa näyttänyt, lääke oli tehnyt tehtävänsä ja poika sen kun kikatti sängyssään. Itselläni tietysti vaikempaa olla, luulin pystyväni sanoa vakaalla äänellä että ei mitään hätää, hyvää tulee. Toivon vain että E oli niin pilvessä ettei huomannut vapisevaa kielenkäyttöäni.

Leikkaussalilla ottivat hänet vastaan kello 8, soittivat osastolta puoli kolmen maissa että voi hakea E takaisin osastolle. Odottaessani makoilin itäsaksa-kämpässäni pelaten Sudokua.

Ihmeen pirteä oli poika leikkauksen jälkeen, tuskin oli petiin ehtinyt Nintendo DS:n raksuttaessa täysillä. Epiduraali selässä teki tietysti tehtävänsä, ohut, kolmen neljän millin letku oli 10 sentin syvyydessä.

Pahoinvointia ei ollut juuri ollenkaan, mutta herättämössä hän oli (ruotsiksi) sanonut kahdesti että "nyt oksennan", eikä kukaan ymmärtänyt. Ihan turhaan tuli vaatteiden vaihtoa ja nostelemista, mutta eipä kukaan siitä valittanut (sai isoveljelleen kerskua oksennusten määrästä..). Kolmantena päivänä vasta noustiin sängystä, eikä silloinkaan valitelut mistään kivuista-luultavasti johtui ihan uudesta tukiraudasta.

Aiemmin kätytetyt raudat ovat olleet kuudella luuhun ruuvatuilla ruuveilla jonka huonona ominaisuutena on ollut jykevyyden varmistaminen ainostaan tiukalla ruuvin kiinityksellä. Tukirauta on päässyt hiukan liikkumaan ruuvien koloissa. Tässä uudessa mallissa ruuvi on kierteellä kiinni sekä luustossa että raudassa-tässä ei esiinny luiden liikkumista toisinsa nähden ollenkaan, ja heti kotiutimisesta lähtien oli osakuormitus mahdollinen. Luultavasti tässä myös syy siihen ettei minkäänlaisia kipuja ole ilmennyt (paitsi kun hakaset poistettiin...).

Näin jälkeenpäin voin todeta että pelkoni leikkausta edeltävänä aikana oli ihan turhaa, kaikki sujui paljon paremmin kuin mitä uskalsin odottaa, vaikka tämä on vasta alkua. Kuukausi on vierähtänyt leikkauksesta ja fysioterapia on vasta alkamassa. Koulussa liikutaan pyörätuolissa mutta muuten eletään ihan normaalia arkea.